*

henriautero

Kirja-arvostelu: Oikeus laiskuuteen – pamfletti

Olen lueskellut Oikeus laiskuuteen nimistä kirjaa. Sen kirjoittaja on Paul Lafargue. Kirjan nimetön suomentaja on sosialismi.net – sivuston mukaan todennäköisesti nuori Väinö Tanner. Huolimatta Tannerin suhtautumisesta radikaalimpaan vasemmistoon ja nousemisesta oikeistodemarien keulakuvaksi, niin tämän kirjan suomentaminen on suorastaan kapinallinen teko. Kirja on myös netissä luettavissa. Kirjalla on niin vallankumouksellinen luonne, että sen esipuheessa lukee vuosiluvun lisäksi paikkana vankila; Sainte-Pelagien vankilassa, 1883.

Kirjassa on mielestäni oikea asenne elämään. Elämän ei pidä olla kärsimystä vaan elämys. Ei sosiaalidarwinismia vaan humanismia. Työmies, joka ei humanismia ymmärrä on kai sivistymätön. Aivomme reakoivat erilaisiin ilmiöihin edelleen luolamiesten tavoin. Luolamiesasennetta todistaa mm. kova työmoraali sekä hysteerinen suhtautuminen julkiseen velkaan ja sosiaaliturvan saajiin. ”Ken ei työtä tee, ei sen syömänkään pidä” sanoo vanha suomalainen kristillisporvarillismoraalinen sananlaskukin.

Kautta ihmiskunnan historian on mietitty miten työt voitaisiin tehdä pienemmällä vaivalla. Kovan työmoraalin omaavan kansanosan keskuudessa arvostettu maatalouskin aikanaan perustui elintason ja inhimillisen mukavuudenhalun lisäämiseen sekä raskaasta keräilijä-metsästäjä-elämäntyylistä luopumiseen. Siitä tulee kai alkiolainen humanismikin. Epähumanistiset ajattelumallit usein kiistävät ihmisen mukavuudenhalun.

Kirjassa tuodaan uskonto esiin yläluokan hallitsemisen välineenä. Jopa oikeistodemari Raimo Sailas on neuvonut ottamaan mallia lestadiolaisten ääriuskonnollisesta työmoraalista. Minä toteankin, että oma Jeesukseni on laiska ja työtä välttelevä pitkätukkahippi. Olen päättänyt luottaa siihen, että saan taivaspaikan vaikka olenkin varsin laiska ja mukavuudenhaluinen humanisti eikä maan päälläkään tarvi kärsiä. En usko siihen, että taivaspaikka pitäisi mitenkään erityisesti lunastaa, esimerkiksi kovalla työnteolla. Saatan asenteellani ärsyttää monia kovan työmoraalin omaavia ateistejakin. Ihmiskuntaan laiskuutta, humanismia ja mukavuudenhalua lisänneet kristinuskon reformaattorit Martti Luther ja kirkon harhaoppisena kuolemaan tuomitsema Jan Hus lienevät monen konservatiivin mielestä moraalittomia.

Kirjassa arvostellaan työväenluokan kalvinistista työ – ja oramoraalia sekä porvarilliskristillistä esivaltamyönteisyyttä. Kirjassa tuodaan esiin kuinka aikanaan liberaali sivistysporvaristo kannusti työväestöä pakanalliseen mukavuudenhaluisuuteen ja synnillisiin iloihin sekä liittotui papistoa vastaan. Ranskan vallankumouskin oli luonteeltaan porvarillinen kumous, joka tähtäsi säätyjen lakkauttamiseen ja liberaalisdemokraattisiin ihmisoikeuksiin. Kirjasta ilmenee myös, että porvarit ovat kuitenkin liittoutuneet myös kirkon, aateliston ja papiston kanssa työväkeä vastaan. Työväenluokkaan on liitetty sellaisia asioita kuin huono elämänhallinta, pakanallisuus, moraalittomuus, holtittomuus, matala älykkyys, huono rotu, laiskuus ja synnillisyys.

Kirja tuo mielestäni hyvin esiin sen kuinka me emme ajattele työnteosta rationaalisesti hyvinvoinnin ja mukavuudenhalun luojana vaan itsetarkoituksena ja moraalisfanaattisena arvona. Moralistit eivät usein huomioi sitä, että raaka ja raskas työnteko sekä pitkä työaika eivät välttämättä ja automaattisesti ole laiskaa ja rentoa työotetta ja lyhyttä työaikaa tuottavampaa. Ruotsissa on muuten kokeiltu kuuden tunnin työaikaa onnistunein tuloksin.

Valtiontalous halutaan oikeiston moraalisaarnoissa rinnastaa kotitalouteen. Ikään kuin kotirouvaan, joka tyytyy nykyiseen elintasoonsa, rooliinsa sekä keittiönsä ja asuntonsa varustetasoon eikä valita ja uhriudu. Välillä tekee halvempaa kauppalistaa, että ”ei eletä yli varojen”. Valtiontalous on kuitenkin todellisuudessa monimutkainen. Se nimittäin edellyttää kotitalouksilta kuluttamista eli ostovoimaa. Sitä kautta jopa huonoa elämänhallintaa. Kun kotitalous elää yli varojensa, niin valtiontalous voi hyvin. Raha kiertää. Kuluttamisen ja synnillisen mukavuudenhalun kautta syntyy myös uusia työpaikkoja. Kun Jani-Petteri pikavippaa ja käy baarissa, niin se hyödyttää kansantaloutta vaikka ei ole yksilön kannalta järkevää.

Tähän kotirouvan orjamoraaliin perustuu hyvin pitkälti myös oikeistolainen konservatiivisuus sekä porvarilliskristilliskonservatiivinen parisuhde, seksuaalimoraali ja elämänhallinta. Näiden arvojen kautta halutaan luoda mahdollisimman moraalinen yksilö. 1990-luvun laman myötä moni mies joutui työttömäksi ja vaimo elättäjäksi. Moni mies ei suostunut tähän alistumaan vaan teki itsemurhan. Vaimo perheen päänä, elättäjänä ja työttömyysturvan nostaminen loukkasi porvarilliskristilliskonservatiivista moraalia ja pyhää työn eetosta. Olihan mies perheen elättävää pää jo keskiaikaisissa porvarisperheissä. Yläluokan hienostorouvat taas olivat monesti kotiäitejä. Porvarillinen avioliitto perustuu työssäkäynnin, perheen ja työnteon pyhälle kolmiyhteydelle, jota ei sovi kyseenalaistaa. Nykyään pääsääntöisesti suvaitaan homojakin kunhan he tekevät töitä. He saattavat nousta porvarillisessa arvohierarkiassa jopa laiskojen heteroiden yläpuolelle.

Lähteet (kirjallisuus):

http://sosialismi.net/blog/2009/07/04/paul-lafargue-oikeus-laiskuuteen

http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2009/07/paul_lafargue_-_oikeus_laiskuuteen.pdf

Henri Autero

blogikirjoittaja

Kirjoitettu ja lähetetty Työkansan Sanomille 18.11.2016

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Lafargue oli kiintoisa hahmo. Ranskan ensimmäinen sosialistikansanedustaja, joka kuitenkin vastusti viimeisinä vuosinaan Jean Jaurèsin parlamentaarista linjaa.

Väinö Tannerin merkitys sosialismin teorian suomentajana on melkoinen. Tässä Wikipedian luettelossa on otettu huomioon vain sellaisia teoksia, joihin hänen nimensä on kirjaimellisesti painettu:

Karl Kautsky : Karl Marxin taloudelliset opit ; seitsemännestä saksalaisesta painoksesta suomensi tekijän luvalla Väinö Tanner. Osuuskunta Kehitys, Pori 1906
G. J. Holyoake : Rochdalen kunnon esitaistelijain historia ; englanninkielestä suomensi Väinö Tanner. Osuuskunta "Oma Apu", Turku 1906, julkaistiin uudelleen nimellä Rochdalen kunnon uranuurtajain historia. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1926
Karl Kautsky : Yhteiskunnallinen vallankumous ; tekijän luvalla suomensi Väinö Tanner. Osuuskunta Kehitys, Pori 1906
Werner Sombart : Köyhälistö. Kehitys, Pori 1907
Karl Kautsky : Karl Marxin historiallinen työ : mestarin 25-vuotisen kuolinpäivän johdosta. Osuuskunta Kehitys, Pori 1908
August Bebel : Naisen asema porvarillisessa ja sosialistisessa yhteiskunnassa. Osuuskunta Kehitys, Pori 1908
Narrien yhteiskunnasta : muutamia August Strindbergin kertomuksia. Osuuskunta Kehitys, Pori 1908
Prosper-Olivier Lissagaray : Parisin veripäivät eli Parisin kommunin historia v. 1871 ; suomentajat Sulo Wuolijoki ja Väinö Tanner. Osuuskunta Kehitys, Pori 1908
Karl Kautsky : Lisäarvo ja voitto : teoksesta "Marx'in taloudelliset opit" ; kahdeksannestatoista saksalaisesta painoksesta suomensi Väinö Tanner. Osuuskunta Kehitys, Pori 1910
Hermann Fleissner : Osuuskaupat ja työväenliike. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Vaasa 1917
Anders Örne : Taloudellinen demokratia. Tammi 1946 (alkuteos Ekonomisk demokrati)
Harold J. Laski : Aikamme vallankumous. Tammi 1947 (alkuteos Reflections on the revolution of our time)
Wendell Berge : Kartellit vapaan talouselämän uhkana. Tammi 1948 (alkuteos Cartels, challenge to a free world)
J. R. Hicks : Yhteiskunnan taloudellinen rakenne. Tammi 1948 (alkuteos The social framework)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Siitä vain laiskottelemaan, kunhan vain tekee sen omaan piikkiinsä eikä varasta elämälleen rahoitusta muilta.

Toimituksen poiminnat