henriautero

Erityinen vallanalaisuus

Yhteiskunnan kontrolli kaikista vähäosaisimpia kohtaan on lisääntynyt viime vuosina. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta ja muut pakkotyöt ovat yhteiskunnan suosiossa. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nyt myös maahanmuuttajille suunnitellaan erityistä työvelvoitetta. Lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat 20 vuodessa tuplaantuneet.

Lainasin kirjastosta oikeustieteilijä Aaro Ahteen kirjan Hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja). Se on vuodelta 1950. Kirja antaa hyvin laajan käsityksen ihmisoikeuksista suomalaisessa hallintomenettelyssä - ja kulttuurissa.

Yksi kirjan kertomista tuon aikaisista pakkokeinoista on pakkotyölaitokseen sijoittaminen. Työlaitoshuolloksikin sitä kutsuttiin. Wikipedian mukaan työlaitokseen voitiin määrätä huoltoapulain, lapsen elatusavun turvaamisesta annetun lain tai irtolaislain nojalla.

Suomalainen sosiaali - ja työvoimapolitiikka on aina ollut hieman kontrolloivaa ja ihmisoikeuksia polkevaa. Hyviä suomalaisia iskusanoja ovat mm. työlaitoshuolto, sosiaalihuolto, punaorpohuolto, huoltosuunnitelmaneuvottelu, irtolaishuolto, raittiushuolto ja päihdehuolto.

Kirjassa tulee esille laitosvallan käsite (erityinen vallanalaisuus), joka on jo lainsäädännössä vanhentunut. Sen mukaan ihmisiä voitiin ikään kuin jakaa ns. "tavallisiin ja b-luokan kansalaisiin". Tavalliset kansalaiset olivat oikeusvaltioperiaatteen alaisia. Heidän vapauttaan voitiin rajoittaa vain eduskuntalakien mukaan. Laitoksissa asuvien "b-luokan kansalaisten" vapautta voitiin rajoittaa myös laitosten säännöillä. He eivät nauttineet siis yleisiä kansalaisoikeuksia.

Esimerkiksi kirjeiden vastaanottoa ja lähetystä voitiin laitosten omilla ohjeilla rajoittaa. Rajoitusten on nykyään perustuttava vain lakiin. Laitos ei siis saa keksiä omia rajoitusohjeita. Kaikki kansalaiset ovat nykyään yhdenvertaisia lain edessä.

Vankien osalta nykyään katsotaan vapauden menetys itsessään rangaistukseksi. Vankila voi siis vain käyttää lakiin perustuvia rajoituksia. Ei omia ohjeitaan. Vangit saavat esimerkiksi mennä naimisiin vankilassa. Se on hallinnollinen prosessi. Vangit voivat myös toteuttaa mm. uskonnonvapautta, joka on perustuslain takaama oikeus.

Erityinen vallanalaisuus eli laitosvalta on jäänyt kuitenkin laittomana tulkintana elämään. Yksi esimerkki tästä on mielenterveyshoito. Nokialla sijaitsevaan erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus - ja hoitoyksikköön (EVA-yksikköön) kuljetaan metallinpaljastimen läpi. Lue tästä.

Metallinpaljastimen oikeutuksesta sinänsä voi olla mitä mieltä hyvänsä. Se on kuitenkin tulkittavissa mielenterveyslain 4 a - luvun mukaiseksi rajoitustoimenpiteeksi (22 i § henkilöntarkastus). Henkilöntarkastus voidaan toimittaa vain kun on perusteltua syytä epäillä, että potilaalla on vaatteissaan tai muutoin yllään kiellettyjä aineita tai esineitä. Se ei siis olla kaavamainen toimenpide kuten EVA-yksikössä metallinpaljastus on.

Henkilöntarkastuksen lisäksi laissa on olemassa kenkilönkatsastus. Se on vakavampi toimenpide. Siinä tutkitaan onko potilaalla kiellettyjä aineita tai esineitä kehossaan. Se voi sisältää puhalluskokeen, veri-, virtsa- tai sylkinäytteen ottamisen. Lastensuojelulaitosten (lastensuojalulaki) osalta henkilönkatsastus on tulkittu hyvinkin tarkkaan. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on linjannut päätöksessään (pvm 09.09.2010 / dnro OKV/1227/1/2009), että nuorta ei voi puhalluttaa häkämittarilla tupakoinnin tarkastamiseksi. Tupakka ei ole laissa tarkoitettu päihdyttävä aine.

Tutustumalla oikeuskäytäntöön selviää useita erilaisia perusoikeuksien rajoituksia. Erityinen vallanalaisuus olisi pitänyt loppua viimeistään vuoden 1995 perusoikeusuudistukseen. Valitettavasti Suomessa on kansan kahtiajako oikeusturvaa ansaitsemattomiin edelleen voimassa.

Suomalainen yhteiskunta on mennyt viime aikoina hyvin oikealle. Uusliberalismin suuntaan. Jopa sosiaalidarwinismiin ja äärioikealle. Kirjoitin laitosvaltaisesta Suomesta 1.1.2016 mm. seuraavaa: "Suomi on saanut myös oikeusministerin, joka ei ymmärrä oikeusturvaa saati laitosvallan kieltoa. Hän taannoin ihannoi kuolemantuomiota vaikka se on perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Hän ihmetteli myös sitä, että edes murhatuomio ei keskeytä turvapaikka – ja oleskelulupaptosessia. Ei keskeytäkään, mutta vanki tullaan myöhemmin karkoittamaan ulkomaalaislain perusteella mikäli häntä ei odota kohtuuton kohtelu kotimaassaan. Turvapaikkakysymys, oleskelulupa ja karkoittaminen on siis hallinnollinen prosessi, jota ei voida käsitellä rikosprosessin yhteydessä. Se on vähän niinkuin ne vankilahäät."

Kirjoitettu ja lähetetty Lokakuun liikkeelle 6.1.2016

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat