henriautero

Nykyajan karttakeppi ja sananen kilpailuyhteiskunnasta

  • Tässä THL:n tilastokäyrä tämänkin tekstini oheen
    Tässä THL:n tilastokäyrä tämänkin tekstini oheen
  • Nykyajan karttakeppi ja sananen kilpailuyhteiskunnasta
  • Nykyajan karttakeppi ja sananen kilpailuyhteiskunnasta
  • Nykyajan karttakeppi ja sananen kilpailuyhteiskunnasta
  • Nykyajan karttakeppi ja sananen kilpailuyhteiskunnasta

Laitan tämän kirjoitukseni myös tänne usariin.

Aivan ensiksi haluan sanoa, että lastensuojeluasioihin ja muihin ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät epäkohdat ovat nousseet julkisuuteen viime aikoina kiitettävästi. Tämä on mielestäni tosi hyvä asia. Laitan tämänkin tekstini oheen THL:n tilastokäyrän, jonka mukaan lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat 20 vuodessa tuplaantuneet. Muita ihmisten pahoinvoinnista kertovia tieteellisiä faktoja ovat esimerkiksi nuorten työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyden perusteella. Nämä ovat Suomessa ihan arkipäivää. Yhteiskunta tehokkuus – ja yksilöeetosinnossaan siis syrjäyttää ihmisiä tahallaan. Tehokkuuteen ja yksilökeskeisyyteen nojaavasta sosiaalityöstä voit lukea lisää klikkaamalla tästä.

Sellaista mietin, että lastensuojelusta on tullut eräänlainen nykyajan kasvatuskeino, koska yhteiskunta on erilainen nykyään. Huostaanotot ovat kuin nykyajan karttakeppi. Karttakepistä sanonkin, että vaikka se kiukuttelevaa lasta tai nuorta ärsyttääkin niin on sekin paljon inhimillisempi toimenpide kuin perheen rikkominen ja rikki repivä eristäminen yhteiskunnasta lastensuojelulaitoksiin. Elämme huostabisnesaikaa. Yksityiset lastensuojelulaitokset tahkoavat isoja summia rahaa. Lue esimerkki huostabisneksestä klikkaamalla tästä.

Yhteiskunta on erilainen esimerkiksi siksi, että se korostaa liikaa kilpailua. Enää aikuistuvalle nuorelle ei riitä normaali taviksen vaan täytyy olla vähintään joku bb-stara tai teinitähti, että kelpaa yhteiskunnalle. Kaikessa on tärkeintä kilpailu, oma naama ja oma etu. Jos kokee olevansa tavis niin tavallisia työläisen töitä voi aina tehdä palkattomissa tukitöissä. Suomessa ei enää näet arvosteta tavallisia töitä. Vanhemmat raatavat puhki töissä ja korvaavat perheen yhdessäolon materialla. Yhteisöllisyys on kadonnut ja tilalle on tullut pikkuamerikkalainen kilpailuyhteiskunta, jossa tärkeintä on yhteisöllisyyden sijaan yksilö. Maamme pääministerikin seuraa uusinta teinimuotia ottamalla omasta naamastaan selfie-kuvia. Vaikka en ole yhteiskunnallisilta näkemyksiltäni anarkisti niin eräs anarkokommunisti on sanonut aika hienosti, että nykyinen järjestelmä ihannoi psykopaattinarsisteja. Ei ihme, että ihmiset voivat pahoin ja masentuvat tällaisessa yhteiskunnassa. Elämme eräänlaisessa huomiotaloudessa, jossa oma naaman brändäys on ykkösasia.

Keskeinen syy huostaanottojen lisääntymiseen on lapsiperheiden palveluiden kuten kotiapu leikkaukset. Vanhemmat voivat olla väsyneitä ja tarvitsevat vaikkapa kodinhoitoapua. Tämä voi johtua esimerkiksi heidän mielenterveysongelmistaan joihin sitten tarjotaan avuksi vain huostaanottoa. Kiitokset perheiden rikkomisesta viranomaismielivaltaisten ja epäpätevien sossujen lisäksi kuuluvat ehdottomasti myös lamaministeri Iiro Viinaselle. Mielenterveyden keskusliitto on antanut tällaisesta yhteiskuntakehityksestä julkilausuman, jonka mukaan mielenterveysongelmat eivät tee huonoksi vanhemmaksi, mutta on myöhemmin sen auktoriteettipelossaan poistanut. Sitten ihmetellään kun vakaviin tapauksiin, joissa lapsella on oikeasti akuutti hätä ei puututa. Niihin ei kuulemma ole resursseja. Niin totta. Ei olekaan, mutta onko se mikään ihmekään jos lievemmille lastensuojelutapauksille kuten vanhempien uupumus tai ns. erityisnuoren / muuten auktoriteettivastaisen ns. ”kauhukakaran” oireilu ei löydy muuta vaihtoehtoa kuin lapsen tai nuoren huostaanotto? Huostaanottoa pidetään monesti hyvänä kuntoutusvaihtoehtona vaikkapa erityisnuorille kun muista palveluista on leikattu. Ratkaisuna esitän, että muita vaihtoehtoja lievemmille tapauksille ja selkeille kaltoinkohtelutapauksille huostaanotto. Viinasen leikkaukset olivat lyhytnäköisiä, mutta onneksi ne nykyjärjestelmän psykopaattinarsistit saavat kohta kovaa kyytiä kun luvassa on virkarikoskäräjät liittyen Eerikan murhaan. Kihlakunnansyyttäjä arvioi niiden käytävän tänä vuonna (2015). Samalla yhteiskunnalliseen keskusteluun nousevat väkisinkin kapitalistien leikkaukset sekä viranomaisten lakien rikkominen ja huono hallinto. Lakien rikkomista on esimerkiksi se, että Suomen lainsäädännössä on periaate, jonka mukaan muut vaihtoehdot on käytettävä ennen huostaanottoa, mutta kuten Voima-lehden teesi kuuluu niin ”Raha ei lue lakia”. Tämä teesi pätee hyvin viranomaistoimintaan Suomessa. Raha menee lainmukaisen viranomaistoiminnan edelle. Lain rikkomisiin voi tutustua laajasti useista eri kirjoituksistani.

Ainahan lapsuuteen ja nuoruuteen on kuulunut tietynlainen kiukuttelu ja uhmakkuus. Kilpailuyhteiskunta vain pahentaa tätä ilmiötä. Vain keinot ovat muuttuneet millä asiat hoidetaan. Joskus 1980-luvulla oli ehkä kurinalaisempi kotikasvatus, mutta nuoria ei sentään pistetty työpajoille vaan kaikille löytyi oikeita palkkatöitä. Silloin oli vähemmän kapitalistisen yhteiskunnan ansioista täystyöllisyys. Silloin ei ollut myöskään samanlaista huostavillitystä eikä huolibisnestä kuin nykyään. Olen huomannut uudenlaisen muoti-ilmiön. Amerikasta on rantautunut ympäri maailmaa (myös Suomeen) inhimillisiä arvoja ja henkisyyttä sekä antikapitalistisia arvoja korostava eräänlainen vastarintaliike. Tästä kertoo esimerkiksi occupy-liike, downshittaus (eli elämän leppoistaminen). Antikapitalistisia arvoja korostavaa muotia on myös esimerkiksi elämänhallinnan harjoittelu niin, että pienellä palkalla ja sosiaalituillakin pärjää.

Voitaisiinko tästä kaikesta päätellä, että on alkamassa yhteiskunnallinen kehitys, jossa korostetaan minäkeskeisyyden sijaan antimateriaa, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, köyhien auttamista sekä myös tavallisen ja ei niin menestyneen ihmisen kunnioittamista?

Suomen sosiaaliturva on todettu pohjoismaisessa vertailussa jälkeen jääneeksi. Lisäksi huostaanottoja tehdään (parempien peruspalveluiden johdosta) muissa pohjoismaissa paljon vähemmän kuin Suomessa. Muiden pohjoismaiden sosiaalityöntekijät näkevät köyhyyden useammin yhteiskunnan ongelmana kun taas suomalaiset sosiaalityöntekijät näkevät sen yksilön omana vikana. Lapset vaan huostaan "köyhiltä junttiperheiltä"!

Yllä oleva teksti on peräisin seuraavasta kirjoituksestani (lue klikkaamalla linkkiä):

Businessvalmennusta sossussa

Olisiko tässä suomalaisessa mentaliteetissa akselivaltojen peruja? Muut pohjoismaat eivät olleet ihmisoikeuksia polkevan viiksivallun liittolaisia 1930-luvulla. Vastikkeellisen sosiaaliturvan puolustajan ja köyhiä arvostelevan sosiaalityöntekijän puhe tuo monesti mieleen työn ja vahvuuden yliarvostamisen. Työ vapauttaa! Arbeit macht frei!

Kyseinen kirjoitus käsittelee kapitalistifirman yhteistyötä Espoon sosiaaliviraston kanssa.

Tässä linkkejä muutamiin muihin kirjoituksiini:

Muita kapitalismin vastaisia kirjoituksiani:

Suomalaisesta lapsiköyhyydestä

Hyvää joulua myös köyhille ja rikkinäisille perheille!

Noteerataan "EVVK" pakkotyön tekemiselle!

Ylisuorittaminen ei ole elämän tarkoitus

Kapitalismi ei toimi

 

Lukemisen iloa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat