henriautero

Virkamiehille syytteet

Helsingin Sanomat uutisoi 4.7.2014, että yhteensä 11 Helsingin sosiaaliviraston sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) virkamiestä saa virkarikossyytteen. Kahdennentoista osalta on tehty syyttämättäjättämispäätös. Em. päätöksen voit lukea klikkaamalla tästä (se on siis julkista tietoa).

Mutta siis mietitäänpä sitä nyt aivan aluksi, että miksi ylipäänsä tällainen Eerikan tragedia on mahdollinen ja miksi virkamiehet ovat toimineet väärin ja lainvastaisesti.

Tragediaa on perusteltu resurssipulalla. En mielelläni kuitenkaan puhuisi resurssipulasta, koska paljon pienempiinkin juttuihin (jopa lillukanvarsiin) riittää sosiaaliviranomaisilla aikaa ja resursseja. Lapsia on otettu huostaan mm. lapsuus – ja nuoruusikään kuuluvan normaalin tai vähemmän normaalin uhmakkuuden ja käytöshäiriöiden vuoksi. Tätä kuvastaa hyvin sekin tosiasia, että on ihan normaalia Suomessa sekin, että monilapsisesta perheestä vain yksi tai muutama (eivät siis kaikki) lapsi on huostaanotettuna. Ja sitäkin mikä on normaalia uhmakkuutta, voidaan saivarrella, huolestua ja pohtia vaikka ikuisuuksiin. Mikä ylipäänsä on normaalia? Lisäksi lastensuojelussa on paljon jopa huvittavia viranomaiskäytäntöjä. Mielestäni on neuroottista huolestuneisuutta jos poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen joka ikisestä alkoholijuomasta tai muusta hölmöilystä kaupungilla.

Riippumatta siitä onko lapsen perhe rikas ja fiini vai köyhä ja nuhjuinen niin nuo Eerikan olosuhteet olivat mielestäni selkeästi epäkelvot. 11 lastensuojeluilmoitusta ja selkeät merkit väkivallasta, mutta silti ei tapahdu mitään. Voipi olla, että siihen vaikutti Eerikan suvun kytkökset lastensuojeluun.

Kirjoitin näistä kytköksistä 7.4.2013 mm. seuraavaa:

  • Eerikan isällä oli hyvät suhteet lastensuojeluun. Eerikan isänäiti (eli murhaajan äiti) oli Askolan perusturvajohtaja. Eerikan isän veli (eli murhaajan veli) istuu erään lastenkodin hallituksessa ja hänen vaimonsa on kyseisen lastenkodin toiminnanjohtaja.

Lisää Eerikan suvun kytköksistä lastensuojeluun (eli em. kirjoituksen) voit lukea klikkaamalla tästä. Nuo kytkökset mainitaan myös kirjassa Hukassa huostassa (Maria Syvälä, Radium Kirjat, 2013). Kyseisessä kirjassa kerrotaan myös, että em. kytkökset mainitaan viranomaisten selvitysasiakirjoissa. Jostain syystä tämä on vaiettua tietoa vaikka siis se on ihan julkista tietoa.

Resurssipulan sijaan puhuisin siitä, että resursseja ei kohdenneta oikein. Kaikki perheet eivät todellakaan tarvitse niin voimakasta puuttumista elämäänsä kuin lapsen huostaanotto. Huostaanotto on monesti esimerkiksi köyhää perhettä vastaan kohdistuva ihmisoikeusrikos.

Pointtini on siis se, että resurssit tulisivat käyttää eri tavalla. Resursseja ei käytetä oikealla tavalla. Olen sitä mieltä, että vakavissa tapauksissa pitäisi olla huostaanotto ja vähemmän vakavissa pitäisi olla riittävät avohuollon palvelut mielellään ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Tärkein pointti tässä kirjoituksessani on se, että samalla vapautuisi niitä resursseja oikeasti vakaviin tapauksiin. Nimittäin yhden lapsen huostaanoton hinnalla saisi esimerkiksi monta kodinhoitajaa käymään eri perheissä.

Seuratessani uutisia havahduin erään artikkelin kohdalla. Artikkeli kertoo kehitysvammaisesta pariskunnasta, jolla on lapsi. He tarvitsevat tukea lapsen kasvatukseen ja hoitoon liittyvissä asioissa sekä esimerkiksi virastoasioissa kehityshäiriönsä vuoksi. Kummatkin ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. Yhteiskunta tukee tämän lapsen asumista vanhempiansa luona järjestämällä näille vanhemmille tukea. Kyseisen Helsingin Sanomien artikkelin voit lukea klikkaamalla tästä.

Oikeistolaiset veronmaksajat taas jälleen kerran valittavat itsekeskeiseen tyyliinsä em. artikkelin kommenttiosiossa ja eri nettikeskusteluissa, että yhteiskunnan tehtävä ei ole kustantaa kenellekään lastenhoitopalveluja.

Minä sanon tämän nyt aivan suoraan. Ensinnäkin tuollainen inhimillinen ja avohoitoa suosiva toimintamalli toisi pidemmällä aikavälillä säästöjä. Pankkipelureiden ja heidän mielistelijöiden leikkausten vuoksi tällainen inhimillinen toimintatapa on pääasiassa muisto vain (esimerkiksi 1980-luvun Suomesta jolloin oli vielä paljonkin näitä kodinhoitajia).

Vika on kuitenkin myös sosiaalityöntekijöiden ammattitaidossa. Siihen ei panosteta tarpeeksi. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että sosiaalityöntekijät eivät noudata aina lakia edes yksinkertaisissa asioissa.
Miltä kuulostaa esimerkiksi määräaikojen noudattamatta jättäminen (esim. asiakirjapyynnöissä ja muissa päätöksissä)? Tai miltä kuulostaa vaikkapa sossujen laittomuudet toimeentulotukiasioissa? Jäikö esimerkiksi vuokra maksamatta sossujen sähläilyjen vuoksi tai tapahtui jokin muu laittomuus? Viimeisimmän toimeentulotukiasioihin liittyvän kirjoitukseni voit lukea täältä sekä siihen pohjautuvan uutisen täältä. Lisää näitä tapauksia löytyy pilvin pimein perehtymällä vaikkapa ylimpien laillisuusvalvojien (eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) kanteluratkaisuihin.

Hyvä esimerkki Helsingin lastensuojelun määräajoista on entisen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen ratkaisu 4.10.2012 Dnro OKV/193/1/2012. Puumalainen piti laiminlyöntejä vakavina.

Lue Puumalaisen ratkaisu klikkaamalla tästä.

Lue Helsingin Sanomien uutinen aiheesta klikkaamalla tästä

Lue Helsingin Uutisten uutinen aiheesta klikkaamalla tästä.

1990-luvulla harjoitettu leikkauspolitiikka näkyy nyt siis esimerkiksi siinä, että kodinhoitoavun leikkaukset maksetaan moninkertaisesti lasten huostaanottojen lisääntymisenä. Tästä leikkauspolitiikasta on aiheutunut monelle ihmisille suuria inhimillisiä kärsimyksiä ja menetyksiä sekä tietysti valtiolle suurempia menoja. Lapsia voidaan siis myös ottaa huostaan pelkästään vanhempien ja perheen köyhyyden vuoksi vaikka sitä ei suoranaisesti myönnettäisikään. Näin pilataan lapsien tulevaisuus. Eliitti pilaa lapsien tulevaisuuden. Myös jotkut sosiaalialan ammattilaiset sanovat, että esimerkiksi kodinhoitajilla ja muilla ennalta ehkäisevillä tukitoimilla voitaisiin ehkäistä lasten huostaanottoja. Esimerkiksi eräs jo eläkkeellä oleva lastensuojelun sosiaalityöntekijä on sanonut, että lasten huostaanottobuumi on mennyt jo överiksi. Kapitalisti ja yksityistäjä näkee vain oman etunsa (ei muiden tai varsinkaan köyhien etua) sekä ajattelee asioista lyhytnäköisesti.

Sen verran ”kukkahattumaista hössötystä inhoava” minä olen, että en todellakaan pidä siitä kun lapsia otetaan huostaan monissa tapauksissa esimerkiksi vain lasten ylivilkkauden ja käytöshäiriöiden ja / tai vanhempien pienien elämänhallinnan vaikeuksien ja köyhyyden yms. vuoksi. Ja täytyy myös todeta, että olen myöskin sen verran ”radikaali sosialisti”, että tällaisille perheille on tarjottava yhteiskunnan apu. Sossu tai muu yhteiskunnan instanssi siis maksakoon (tykkäsivät siitä kaikki tai eivät). Siis kärjistettynä esimerkkinä, että ”jos sossu-Tatulla lyyti kulkee niin antaa sen kulkee”. Tällöin sossun on todellakin maksettava myös sen halveksitun sossu-Tatun elatusmaksu, mikäli hän ei siihen itse kykene ja lapsen äiti on kanssa sosiaalituilla elävä tai muuten riittävän köyhä. Lisäksi tälle äidille on tarjottava yhteiskunnan apu ja tuki lapsen huolenpitoon ja kasvatukseen mikäli siihen on tarvetta, ensisijaisesti avohuollon palveluista, eikä siis lasta huostaanottamalla.

Edellä mainittua viranomaisen velvollisuutta käyttää muita keinoja ensisijaisesti huostaanoton sijasta vaativat mm. lastensuojelulaki, perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset. Suomessa on siis olemassa oikeusvaltion periaatteiden vastainen tilanne (ollut jo vaikka kuinka kauan).

Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi arvioi virkarikoskäräjien siirtyvän ensi vuoden puolelle. Tulipa sopivasti ennen ensi vuoden 2015 eduskuntavaaleja. Jospa nämä virkarikoskäräjät herättäisivät keskustelua siitä mikä valtion rooli näissä lastensuojeluasioissa ylipäänsä on? Halutaanko tukea verorahoista kapitalistien huostabisnesfirmoja vai maalaisjärkeen perustuvia avohuollon palveluja? Toivotaan, että pienen ihmisen kunnioitus sekä inhimilliset arvot lisääntyisivät Suomessa.

Itsekkyydestä kertoo myös se asia, että samaan aikaa kun Helsingin sosiaalivirasto panikoi taloudellisten vaikeuksien kanssa niin sen (nykyään entinen) sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen hankkii itselleen hienouksia. Miltä kuulostaa vaikkapa 71 900 euron työhuoneen sisustuslasku? Sitten löytyy vielä esimerkiksi baaritarjoiluja ja lounaita muille virkamiehille ja yhteistyötahoille. Tämä on sen verran tärkeä aihe, että todennäköisesti käsittelen sitä myöhemmin tarkemmin uudelleen. Tämän jutun lähteistä muodostuu myös tästä tapauksesta oikein hyvä kuva.

Lisäksi poliisi tehtailee jopa erittäin huvittavia lastensuojeluilmoituksia. Sekin syö niitä resursseja. Lue lisää aiheesta klikkaamalla tästä.

Muut lähteet:

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat